Kurkota kätesi ja poimi hedelmä. Se on ensi hedelmä Kristukselle, sielu, joka iloitsee yhdessä Jumalan lasten kanssa. Enkelit yhtyvät ilonpitoon näkymättöminä kutsuvieraina. Tunne paratiisin tuoksu, joka tulvahtaa avatuista sydämistä. Ne ovat lämmenneet Kristuksen rakkaudesta. Saatte viettää juhlaa, sillä ei Herra ole kutsunut teitä ainoastaan kärsimään yhdessä kanssaan.
Niin kauan kuin ruumiissa vaellatte, niin kauan saatte kokea myös ihmisten pilkkaa. Katsokaa, kuinka Mestarinne rakasti vihollisiaan, ja olkaa kuin Hän, joka jätti teille esikuvan. Seuratkaa Hänen haavoitettujen jalkojensa jälkiä.
Kurjet huutavat koti-ikäväänsä. Ne palaavat pesäpaikkoihinsa ja aloittavat kaiken alusta. Jumalan lasten ikävä kohdistuu taivaalliseen kotiin, jossa perhe on täydellinen.
Herra antaa armonsa kohdata janoavaa sielua. Älkää olko kenenkään esteenä, vaan ohjatkaa ja taluttakaa janoisia lähteen äärelle. Ammentakaa heille valmiiksi, eikä moni kykene edes kohottamaan juoma-astiaa huulilleen. He tarvitsevat armon ojentajia, koska sana ei vielä ole uskossa sulautunut heihin.
Murentakaa suupalat sopivan pieniksi, ennen kuin syötätte nälkäisiä. Kaikki eivät sulata vahvaa ruokaa, käyttäkää Herran antamaa ymmärrystä. Ennen muuta muistakaa, että jokainen hyvä anti tulee Jumalalta, taivaalliselta Isältänne. Ei kukaan voi ottaa, ellei hänelle anneta ylhäältä.
Kiittäkää kaikesta, mitä olette saaneet, ja antakaa kunnia yksin Hänelle, joka on elämän Herra ja jonka kautta kaikki on saanut alkunsa. Hänen valtakunnallaan ei ole loppua.
”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta.” Joh. 3: 27