Luku Apt.12 sisältää paljon tapahtumia ja ihmeellisiä yksityiskohtia. Elämän raadollisuus iskee vastaan jo alkujakeissa. Lyhyesti todetaan, että kuningas Herodes otatti kiinni kidutusta varten muutamia seurakunnan jäseniä, mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen, ja vangitutti Pietarinkin. Apt. 12: 1-3
Esirukouksen suuri merkitys todentuu, kun Pietari vapautui vankeudesta seurakunnan rukoillessa lakkaamatta hänen edestään (jae 5). Vastaus oli sellainen, että rukoilijat itsekään eivät sitä aluksi uskoneet. Pietarin piti kolkutella ovea moneen kertaan, ennen kuin hämmästyneet rukoilijat uskoivat hänen todella vapautuneen vankilasta. Asialla oli ollut enkeli! Jakeet 6 – 17 ovat kuin jännityskertomusta.
Kuningas Herodeksen karmean lopun sinetöivä syy oli se, ettei hän antanut kunniaa Jumalalle puhuessaan kansalle, joka huusi hänelle: ”Jumalan ääni, eikä ihmisen!” (: 21-22) Silloin häntä heti löi Herran enkeli.
”Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi.” Apt. 12: 24
”Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.” Hepr. 1: 14
Varmaankin myös me olemme elämän varrella kokeneet tapahtumia ja varjelusta, jolloin enkeleitä on ollut asialla? Aina emme ole tätä ehkä edes huomanneet.
Tänään kuulin ensimmäistä kertaa erään Jaakko Löytyn laulun, josta korvaan tarttui katkelmia: ”Maan korvessa, maan korvessa, tai jotain sinne päin.” ”On enkeleitä olemassa, uskon yhä niin.” ”Huominen on ’uusi tänään’.” – Ja löytyihän se maanläheinen laulu YouTubestakin. Linkki sinne: