Mitä ennen on ollut sitä on nytkin. Ajatus on Saarnaajan kirjasta 3: 15. Historia toistaa itseään.
Se mikä Raamattuun on kirjoitettu on voimassa kautta aikojen. Hepr. 13: 7 kehottaa pitämään esikuvana silmien edessä vanhurskaiden vaellusta ja ottamaan oppia heidän elämänvaiheistaan – myös heidän virheistään.
Tartuin tänään tavanomaiseen lukuohjelmaani, jossa on ollut jonkin verran taukoa. Jatkoin siitä mihin olin jäänyt. Psalmista 105 tuli heti vastaan mm. tämä:
”Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen, oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen; Joosef oli myyty orjaksi.” Ps. 105: 16-17
Joosefin opettavaisista elämänvaiheista on kirjoitettu erillisiä kirjoja. Yhden sellaisen olen joskus kauan sitten lukenutkin, kirjailijaa en nyt juuri varmasti muista. Se oli hyvä teos.
En pidä tapanani nojautua varsinkaan irrallisiin raamatunkohtiin etsiessäni esimerkiksi vahvistusta suunnitelmille. Sellaisessa on erehtymisen vaara, mutta joskus – erityisessä tapauksessa – sana osuu kohdalleen. Tämä on tietysti hyvin henkilökohtaista, joten en tiedä puhuuko sitaatti tällä kertaa muille. Ellei, niin sen voi ohittaa. Halusin tuon kuitenkin kertoa.