Aina on mahdollista palata alkuun – siihen mihin kaikki perustuu. Tänäänkin on pienten alkujen päivä. Lainaus apostoli Paavalilta: ”Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.” Fil. 3: 1
Joskus huomaa etääntyneensä kauas kotirannasta. On ehkä sumussa ulapalla eikä vielä koe sen vastarannankaan läheisyyttä, minne on matkalla. Silloin on hyvä muistuttaa itseään turvallisen ankkuroitumisen mahdollisuudesta ja ikuisen elämän toivosta.
”Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti.” Hepr. 6: 19, Tiitus 1: 2
Kun todella on tarpeen, saattaa saada lahjaksi vahvaakin ruokaa, mutta maitoruuankaan nauttiminen ei ole häpeällistä. Tosin apostoli kirjoittaa myös näin: ”Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessnne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?” 1. Kor. 3: 1-3
Ja kun janottaa, saa pysähtyä virvoittelemaan alkulähteelle. 4059 Vettä janoon:
4097 Uuteen satamaan:
Laulut sävelineen ovat itselleni henkilökohtaisesti läheisempiä kuin lauseet. Tämänkin päivän aihetta sivuavista poiminnoista oli vaikea valita. Äskeisten lisäksi sopisivat muistilistastani seuraavatkin. Laulusivulta ne ovat haettavissa.
3335 Suurta ja pientä, 3334 Valon taivaalla näin, 2770 Mittaamatonta, 2778 Mikään ei voi erottaa