”Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot.” Jer. 15: 16
Voi tätä kansaani, joka on otettu minun nimiini. Se on poikennut pois niiltä teiltä, joita sen isät kulkivat ja pitivät arvossa. Ei ole muuta tietä Isän luokse kuin se, minkä Poika on ilmoittanut. Armo on poljettu maahan, ja tuulen mukana ovat hiljenneet kaiut Isän ylistyksestä, joka on ollut ilona lasten suussa.
Mitä tulisi tehdä? – Sana on lähellä. Se on valmiina suussasi ja sydämessäsi ( Room. 10: 8-9). Ota se vastaan. Odottavan aika on nyt lyhyt eikä siedä viivyttelyä. Ota se käyttöön, sillä se on myös lääke sielullesi ja ruumiillesi, ikuisen henkesi pelastus (Sl. 4: 20-23).
Voi tätä kansaani, joka on poikennut valmiiksi viitoitetulta tieltä. Voiton sanoma on unohtunut, eivätkä he tunne oikeaa suuntaa. Minne tämä kansa on matkalla?
(Tämänpäiväiselle tekstille on jatko-osa, mutta se saa jäädä seuraavaan kertaan, ettei tämä tule liian pitkäksi.)