Tänään lukuvuoroon tuli Tuomarien kirjan 6. luku. Siinä Gideon nimetään sotaurhoksi ja kutsutaan Israelin vapauttajaksi midianilaisista. Hän oli parhaillaan puimassa nisuja talteen ryöstäjiltä. Kutsun välittäjänä oli enkeli, jonka näkemisestä Gideon pelästyi ja suorastaan luuli kuolevansa:
”Voi minua, Herra, Herra, kun olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!” Mutta Herra sanoi hänelle: ”Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole!” Silloin Gideon rakensi siihen Herran alttarin ja pani sen nimeksi: ”Herra on rauha”. Tuom. 6: 22-24
Seuraavana yönä Herra antoi käytännön toimintaohjeita. Niiden mukaisesti Gideon otti avuksi kymmenen palvelijaansa, hajotti öiseen aikaan Baalin alttarin ja sen viereisen asera-karsikon.
Monia vaiheita ja vakuutuksia Gideon vieläkin tarvitsi, ennen kuin todella uskoi tulleensa valituksi tähän vaikeaan tehtävään. Ennen sotatoimiin ryhtymistä hän uskalsi pyytää Jumalalta vahvistuksia ”villojen” kautta – kaksikin kertaa.
Oli mielenkiintoista kerrata Gideonin kutsumustapahtumaa. Keskeinen yksityiskohta ”Herra on rauha” alttarin nimenä tuntuu tärkeältä muistaa. Voisiko Gideonin nöyryys rohkaista nykyisiä vaikeiden tehtävien kanssa kipuilevia sotaurhoja. Tehtävät ja sodat arkielämässäkin ovat hyvin monenlaisia.
3647 ”Rauha sodan alla” soi linkissä duurisävelisenä. Siitä kolmas säkeistö kuuluu näin:
Sota jos tahtoo taistelemaan, Jeesuksen voittoon turvata saan. / Viha ei olla voi loputon, sodankin alla rauha kun on.