”Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani. Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.” Ps. 84: 4 – 5
Aihe tuli ensin sävelien muodossa. Pianolla tapaillessa niihin asettuivat myös sanat. Nuotteihin istui parhaiten vanhantyylinen sana ”vaivainen”, jota vähän vierastin, mutta sitä ei saanut vaihtaa.
Psalmissa 41: 2 lukee näin: ”Autuas se, joka vaivaista holhoo! Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.” Sama jae uudemmassa raamatunkäännöksessä: ”Hyvä on sen osa, joka pitää huolta avuttomasta. Sitä ihmistä Herra auttaa hädän päivänä.”
Varpusiakaan ja muita taivaan lintuja ei Raamatussa ole unohdettu:
”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.” Matt. 10: 29 – 31
”Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.” Lk. 12: 6 – 7 (Mukana mielenkiintoista hintavertailua: kaksi yhdellä ja viisi kahdella rovolla.)
Ja juuri kun olin nuo lintuasiat Raamatusta tarkistanut, kilahti puhelimessa tämän päivän raamatunkohta, joka selvästi on ’juonessa mukana’:
”Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen.” Jer. 31: 25
Käännösten vertailussa King James Version laajentaa näkökulmaa puhumalla sielun ravinnosta: ”For I have satiated the weary soul, and I have replenished every sorrowful soul.”
Voisiko tänään enempää toivoa! – Sitten vielä se alussa mainittu laulu ”Vastaisen varalle”. Nimeksi sopisi yhtä hyvin ”Huolenpito”, mutta senniminen taitaa olla ennestään jossakin Laululintu-kirjoista:
