Ikkunanpielet ovat alkuaan olleet valkoiset.
”Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” Jes. 46: 4
Eilen lauantaina 3.10. toteutui pitkään haaveiltu etsintäretki lapsuustoverini ensimmäiselle kotipaikalle. Muistan itsekin käyneeni siellä ainakin kerran 3-vuotiaana ja toisen kerran 6-vuotiaana.
Paikalla sijainneen ison maalaistalon päärakennus oli poissa, mutta kivijalkainen navetta, pieni sauna ja muutama muu ulkorakennus oli vielä pystyssä. Talon asukkaat myös nuoremmasta ikäpolvesta ovat kaikki jo kuolleet. Yksi heistä oli luokkatoverini alakoulussa.
Tunnistimme alueen kartan perusteella ja etsimme tuntikausia rannalta ja lähimetsistä tiettyä hirsimökkiä, mutta sitä ei löytynyt. Päätimme luovuttaa ja läksimme jo kävelemään poispäin. Sitten kohde osui silmiin yllättävän läheltä ikään kuin vahingossa. Mikä riemu! Tuo varmaan reilusti yli satavuotias rakennus oli vielä olemassa. (Olimme tienneet sen välillä olleen suojelukohteenakin, nyt tosin on ränsistynyt.)
Odottamaan jää samantapainen haave käydä oman lapsuuteni ensimmäisillä uimarannoilla. Ehkäpä ensi kesänä…
Linkki lauluun Kukka kuihtuu hiljaa ja kyseiseen kirjaan:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/tie-taynna-elamaa-9789523392403