”Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, Hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.” Kol 1: 12
Älä sorru katsomaan syövereitä ja tuijottamaan huolten pilviä, vaan iloitse, vaikka sydämesi itkisi, sillä Jumala ei jätä työtään kesken. Se, mikä näyttää onnettomuudelta, ei ehkä sellainen olekaan.
Huomenna, jos Jumala suo, menet toiseen kaupunkiin. Herra on siellä vastassa niin kuin uskollinen ystävä. Älä väheksy Hänen seuraansa, sillä Hän tahtoo tulla sinulle yhä tärkeämmäksi. Hän kasvattaa sinua samalla kertaa ankarasti ja lempeästi.
Ei ole muuta keinoa, että huomaisit täyden riippuvuutesi Hänestä, kuin täydellinen riisuminen. Herra tyhjentää sinua ajallisesta, katkaisee kipeää tehden joitakin siteitä, että olisit täysin vapaa. Ei ole Herran palvelijaa, joka jätettäisiin koettelematta. Hän tahtoo olla sinulle ensimmäinen ja viimeinen. Älä pidä muita jumalia.
Herran armo tekee sinussa hyvää työtä, jonka tuloksia et itse näe. Olet armolla silattu yltä päältä niin kuin maljakko, joka maalataan kullalla. Armo ylläpitää sinua hetkestä hetkeen. Jumala ei kiellä armoaan keneltäkään, jonka matkallasi kohtaat. Muistuta siitä itseäsi ja muita yhä uudelleen.