”Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” Jes. 40: 6 – 8
Syksyn lähestyminen tästä muistuttaa, ja kyllä sen muutenkin huomaamme. Eikä liene tähän mitään lisäämistä. Kuitenkin lisäisin tuon itselle läheisen laulun, josta edellinen raamantunkohta tuli äsken mieleen.
Laulu 2415 kirjasta Tie täynnä elämää, Kukka kuihtuu hiljaa