Viime yönä unessa kuuntelin ja katselin vierellä, kun joku soitti selloa vahvoilla vedoilla. Ääni oli voimakas. Soitossa ei aluksi ollut vibratoa, ja sitä ihmettelin. Sitten sekin alkoi kuulua. Sävelmän tahteja jäi mieleen, ja kaunista oli. Sitten heräsin ja huomasin, että se olikin unta. Kello oli neljä, mutta koska melodianpätkä oli vielä muistissa, niin päätin kirjoittaa sitä talteen. Näin syntyi tämä kappale, jonka ajattelin jättää ilman sanoja. Niitä kuitenkin tuli mukaan.
Henkilökohtaisesti tämä lahja oli tervetullut. Nimittäin viime aikoina ja erityisesti eilen karanteenin keskellä olin alkanut vakavasti ajatella laulujen kirjoittamisen olevan melko turhaa työtä. Enkö jo älyä lopettaa 31 vuoden näpertämisen jälkeen! Ne kun on ilmeisesti tarkoitettu vain ”pöytälaatikkoon”. – Turhautuminen meni taas tällä kertaa ohi, ja olen kiitollinen.
Kuitenkin oli erittäin mieluisaa kehitellä tämä biisi nuoteiksi, vaikka siihen meni tuntikausia eikä se tietokoneella kuulosta kovin hyvältä. Parhaiten se toimii pianolla sointujen mukaisella vapaalla säestyksellä. Seuraavassa ääni on ilman sointuja. Sointujen kanssa mp3 olisi täyteläisempi, mutta melodia kuuluu selvemmin tässä soinnuttomassa versiossa.