”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi.” 1. Piet. 5: 6
”Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra. Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.” 2. Kor. 10: 17 – 18
Sama asia tuli tänään vastaan toisistaan riippumattomista yhteyksistä ja tilanteista. Sitäpaitsi erityisesti viime aikoina olen taas jonkin verran ihmetellyt vuosikymmenien hiljaisuutta erään työasian suhteen. Vaitiolo jatkukoon – siihen olen sopeutunut enkä juuri muuta odotakaan. Mielestäni ei ole kyse nöyryyden puutteestakaan.
Kuulostaa ehkä arvoitukselliselta, kun en kerro asiaani täsmällisemmin. Raamatunkohdat otin esille siksi, että joku lukija saattaa kipeänkin omakohtaisesti ihmetellä, miksi hänet on pantu mielestään liian pitkään odottamaan kärsivällisesti ja valoa näkemättä.
Ja vielä: Mistä alkoi Aabrahamin usko? Häntähän pidetään uskon isänä. – Hänelle sanottiin:
”Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.” – – Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea.” – – Ja Abram uskoi Herraan ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” 1. Moos. 15: 1 – 6
”Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää. Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.” Room. 4: 18 – 25
”Kun minä katselen sinun taivastasi, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” Ps. 8: 4 – 5
Tähtikirkas yö, 3810: