Tulevan viikon puuhia ajatellessa osui luettavaksi Jaakobin kirjeen neljäs luku. ”Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.” Jaakob 4:15
Näin kehotetaan sanomaan eikä etukäteen ihmeempiä suunnittelemaan. Emme tiedä mitä huomenna tapahtuu. Ihminen on vain savu, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu (Jaakob 4: 14). Ajankohtainen kehotus kenelle tahansa tilanteesta riippumatta. Silti kuuluu asiaan elää ymmärryksensä mukaan niin sanotusti täysillä, ihmisarvonsa muistaen. Sitähän ei mitata tekemisien mukaan.
Viime aikoina – viikkoina ja kuukausina – on omaehtoisesti etenevässä lukusuunnitelmassani tullut vastaan huomattavien henkilöiden kaunistelemattomia, inhimillisiä elämäntarinoita. Heitä ovat olleet esimerkiksi Gideon, Simson ja kuningas Hiskia. Vaiheissa on ollut sekä murheita että sankaruutta, traagisuuttakin. Alussa mainittu Jaakobin kirjeen sana sopii kuvaamaan heidänkin vaiheitaan Jumalan johdatuksen alla ja väliin sen ulkopuolella.
Esimerkiksi kuningas Hiskia suhtautui inhimillisen itsekeskeisesti profeetta Jesajan tuomaan negatiiviseen tulevaisuutta koskevaan sanomaan. Hiskia sanoi Jesajalle: ”Herran sana, jonka olet puhunut, on hyvä.” Sillä hän ajatteli: ”Onpahan rauha ja turvallisuus minun päivinäni.” Jes. 39: 8
Aiheeseen sopivaa: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” 1. Piet. 5: 7
4345 Isän sydän: