Kukin meistä rakentaa jotakin, muuten elämä ei tunnu mielekkäältä. Jokaiseen päivään sisältyy sekä välttämätöntä että turhanpäiväistä työtä ja puuhastelua, niin kauan kuin vuoteesta nousee ja liikkeelle lähtee.
Mitä ja miten rakennan? Mitä kylvän tai kasvatan? Luku 1. Kor. 3 puhuu aiheesta selkeitä sanoja.
Ennen kuin alkaa rakentaa, tarvitsee ”piirustukset” ja neuvoja. Maailma on täynnä hyviä ja huonoja opastajia. Hyvät palvelijat/opastajat toimivat vilpittömästi sen kyvyn mukaan, jonka Herra on heille kullekin antanut (1. Kor. 3: 5). He ovat Jumalan työtovereita, mutta:
”Niin ei siis istuttaja ole mitään eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” (1. Kor. 3: 7)
Ihmisten varaan ei siis kuitenkaan voi rakentaa eikä pidä olla kenestäkään liian riippuvainen.
”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” (1. Kor. 3: 11)
Hän on kallio. – ”Herra, olet voimani,/ kallioni, linnani,/ vuori, jolle nousta saan/ ylistystä laulamaan./ Korkealta käden ojentaa,/ vihollisistani vapauttaa./ Hän tuo minut paikkaan avaraan/ ja pilkkopimeyteni valaistaan.” (laulusta Silmäteränäsi varjele)
Perustus on tärkeä, mutta tärkeää on myös rakennusmateriaali: ”Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin, sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.” (1. Kor. 3: 12-15)
Aiheeseen liittyviä linkkejä:
Silmäteränäsi varjele
Uusi sydän
Odotan sadetta