Elämässä on erilaisia vaiheita ja jaksoja, rajakohtia, muutoksia ja pysähtymisiä, vaikka se välillä tuntuukin kuin tasaiselta junamatkalta. Tärkeintä on suunta.
Varsinkin nykyisessä vaiheessa haluan käyttää hiljaisia sanoja ja matalaa profiilia. En tiedä ovatko vertauskuvat aina täysin selviä itsellekään, mutta ei ole halua vääntää asioita rautalangasta. Sitäkin olen kyllä välillä harrastanut.
Viime aikoina en ole enää kirjoittanut puhtaaksi tavanomaisia kevätlauluja, joita kyllä tippuu; kevät on niin inspiroivaa aikaa. Numerointikin on jäänyt välillä pois, joten ne saakoot unohtua ja hävitä paperien joukkoon. Hiukan alavireiseltä tällainen tuntuu, eikä työnseisaus täysin pidä paikkaansa. Esimerkiksi yksi uusi tavallinen kevätlaulu on kuin paluuta kolmenkymmenen vuoden takaisiin sävyihin.
4216 Loppumaton laulu:
4217 Laiturilla:
1629 Vapahtajan luokse:
Huomasin juuri, että sivustolla on jo samalla otsikolla kirjoitettu teksti 22.10.2022, joka päättyy toteamukseen, että perimmäiset asiat eivät muutu ja aina uudelleen palataan alkuun. Sellaista elämä on.