Tapahtui viime perjantai-aamuna eräässä tilaisuudessa, jonka päätteeksi säestäjä Ursula ehdotti yhteislauluksi Väinö Simojoen sanoittaman ”Sinä tunnet minut” -laulun, jota en koskaan ollut kuullut enkä pannut merkille kyseisestä laulukirjasta. Sävelen on tehnyt hänen poikansa Pekka. Sanojen yhdessä kohdassa oli jotakin henkilökohtaisesti koskettavaa, mikä yllätti itselleni harvinaisella tavalla.
Samalla pieni muisto rovasti Väinö Simojoesta 1980-luvun jälkipuoliskolta. Tuolloin etsiskelin jotakin musiikillista palvelupaikkaa omassa seurakunnassa. Sunnuntai-aamuisin kävin silloin tällöin säestämässä ns pullakirkkoja seurakuntatalolla, missä oli käytettävänä piano. Oli adventti, kun ajattelin, että Hoosianna-hymnille on hyvä saada säestys. Pullakirkon puhujana oli silloin Väinö Simojoki. Mieleeni jäi hänen ystävällinen olemuksensa, puheen sisältöä en enää muista. Vaatimaton säestyskin taisi olla tervetullut.
Noissa pullakirkoissa tapasin vierailevia laulajia. Muistaakseni siellä tutustuin myös Lampilan Riittaan, jonka kanssa jatkossa tehtiin kahdestaan monia keikkoja ja joka esitti omiakin laulujani.
Netistä ei löytynyt kyseiseen lauluun ilmaista nuottia, mutta kuitenkin YouTuben linkki: