Suuren meren rannalla ihminen kokee olevansa kuin yksi hiekanjyväsistä, joita vesi huuhtelee. Tai hän on kuin lastuna laineilla, jotka turvallisesti – tuulta totellen – suuntaavat rantaa kohti.
Hiekanjyviä on ihmiselle lukematon määrä. Mittaamaton on myös meressä veden paljous. Pisaroiden tulvasta ei astioihin paljon mahdu. Poimittuja pisaroita ei pidä kadottaa eikä heittää pois. – Miten tämä liittyy työstettäviin laulusarjoihin?
Irralliset laulut hajoavat tuulen vietäviksi. Jo syntyessään ne kuitenkin kuuluvat laajempaan kokonaisuuteen ja ovat osia ketjusta. Pienelläkin ketjun/sarjan osalla on oma paikkansa.
Sävelillä ja sanoilla on persoonallinen kaiku, joka etsii vastakaikua. Niitä ei ole hyvä pitää kokonaan piilossa ja kuulumattomissa. – Uskon että näillekin lauluille on olemassa vastakaikua. Sen löytyminen kuitenkin tarvitsee pientä pysähtymistä myös vastaanottajan puolelta.
Työ on kesken, mutta se edistyy pisaran verran kerrallaan. – Säkeistö laulusta Vahva linna, jonka voi kuunnella nuoteista laulusivulta:
Myrsky kun kulkee yli maan, turvaudun suureen Jumalaan. / Yksin hän auttajamme on, löytää voin turvakallion. / Myrskypilvi taivaanrannan peittää. / Löytää voin turvakallion, Jumala linnani kun on.
Linkki 3669, Iltaa kohti:
Tulevia sarjoja 10, Sadepisaroita, aukeaa alinta linkkiä klikkaamalla. Se sisältää tämän sarjan laulujen nimet, joilla useiden nuotit ja sanat voi laulusivulta hakea katsottavaksi ja kuunneltavaksi.