Älä patoa Jumalan virtaa. Herra on jo kätensä kautta puomeja asettanut, niin että se voi virrata turvallisesti. Ota omat sulkusi pois ja anna veden tulvia. Se on Jumalan vesi, Pyhä Henki, joka toimii sanan ja rukouksen kautta. Ihminen on vain tyhjä astia, jonka työnä on täyttyä yhä uudelleen.
Kukaan ei ole erityisasemassa Herran edessä, vaan jokainen kutsuttu lähellä tai kaukana on samalla tavalla riippuvainen yksin Jumalasta. Jumala puhuu jokaiselle ihmiselle, ja myös hänen vaitiolonsa on puhetta sekin. ”Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” Apt. 17: 28
Jokaisella on oma aikansa, ja kun aika on täysi, ei mikään pidätä. Maailman rannat ovat täynnä haaksirikkoisia, joiden purjeet ovat myrskyssä repeytyneet. He ovat kuitenkin elossa, ja heidät pitää ruokkia, vaatettaa ja varustaa uutta purjehdusta varten. Meri kutsuu, ja sen kutsu on vastustamaton. Niin kauan kuin on elämää, on toivoakin.
Haavojen sitojat ja muut ensiavun antajat, kokoontukaa tehtävänjakoa varten huoneisiinne. Herra antaa aseet ja asepuvun, sillä taisteluun teidät on kutsuttu. Se on merisotaa kiivaimmillaan, mutta sota on Jumalan. Herra sotii puolestanne, ei teidän tarvitse miekalla ilmaan hosua, vaan ainoastaan pitää kättänne ylhäällä.
Hengen miekka on Jumalan sana. Sitä julistakaa puhtaana ja väärentämättömänä. Sana tekee tehtävänsä, erottaa nivelet ja ytimen toisistaan. Väärennös paljastuu armotta alkuperäisen rinnalla, ja epäpuhdas metalli palaa tulessa. Sanan valossa osaa sokeakin perille, sillä sana on Herran lamppu ja opetus on hänen valonsa. Näin viitat näkyvät selvääkin selvemmin. Lukutaitoinen voi itse ne Raamatusta lukea. Ohjatkaa häntä aarteiden äärelle. Ajakaa häntä rakkauden tuulella, puhaltakaa purjeet täyteen. Te voitte vain puhaltaa, mutta tuuli on lähtöisin taivaasta.
Laulakaa tai soittakaa. Kaikki äänet ovat Herralle tutut, samoin laulajat ja torveen puhaltajat. Tärkeintä on laulunne sisältö ja tarkoitus. Älkää laulako maailman lauluja, niitä on jo ilma täynnä. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Syökää elämän leipää elämän antajalta, joka ei varpustakaan unohda. Varpusen ääni on Herralle rakas, niin myös sinun laulusi. Älä arkaile liittyä ylistäjiin, jotka kukin laulavat omalla äänellään, älkääkä arvostelko toistenne musisointia. Pasuna antaa toisenlaisen äänen kuin harppu tai kannel, mutta siten ne erottuvat toisistaan ja voivat muodostaa sointuvia tahteja toisensa perään. Näin syntyy elämän laulu, jonka itse kukin kuulee erilaisena.
Lapseni, muuta en sinulta vaadi, kuin että käytät kättäsi. Älä huolehdi muista yksityiskohdista liikaa. Herra ruokkii varpusenkin, ja hänellä on työtä riittämiin. Kyllä Herra omistaan huolen pitää. Voimasi on heikkoudessasi, sillä Herra on heikon väkevyys. Muistakaa Simsonia, jonka vahvuus piili hiuksissa, joita hän ei itse ollut kasvattanut. Etsikää Herraa ja hänen voimaansa. Ette te eksy. Mutta älkää kerskatko itsestänne, vaan olkoon kerskauksenanne Herra. Hän on teidän kasvojenne apu ja jalkojenne vahvistaja. Älkää tuijottako omaan huonouteenne. Herra näkee ja tuntee teidät itseänne paremmin. Vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Avatkaa kätenne, niin että hän voi teille antaa. Tyhjät kädet täytetään hänen runsailla lahjoillaan.
Näin on palvelusi tältä kerralta ohi. Mene nukkumaan, ja unesi on makea. Ei Herra sinulta vaadi enempää kuin jaksat valvoa. Heikko olet, mutta kelpaat kuitenkin. Vain heikkoutesi tähden olen sinut tähän ottanut. Näet omat puutteesi minun valossani aina vain selvemmin. Niin pitää olla, ettet rupea ylpeilemään. Siihen ei ole aihetta. Muista, että Herra käytti aasinkin suuta puheensa välittäjänä. Älä arvostele tekstin sisältöä itse. Toiset tehkööt sen sitäkin tarkemmin. Vastuusi päättyy siihen, että kirjoitat. Itsellesi et tästä saa kunniaa, vaan pikemminkin vaikeuksia, mutta sinulla on kuitenkin tarpeeksi uskallusta. Herra hoitaa omiaan. Mene rauhassa eteenpäin. Asia on minun.