”Silmänräpäys armoa valaisee loppuelämän.”
Lainaus on erään tunnetun henkilön kesäblogista, joka tuli sähköpostina. Se sisälsi monia arvokkaita näköaloja ja oli paikallaan ainakin juuri minulle juuri tähän hetkeen. Näinhän joskus tapahtuu.
Lainaan siitä tähän vain muutamia puhuttelevia ajatuksia enkä tiedä, onko jakamisen arvoista kertoa miten ne omiin toimiini liitttyvät. Tavoittelen kuitenkin usein kuten nytkin maanläheisyyttä, arkipäiväisyyttä ja konkreettisuutta.
”Suostummeko tekemään mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa?” – Siis valikoinko tehtäviäni? (Henki on altis, mutta liha heikko.)
”Lakkaa palvelemasta itseäsi.”
”Lopeta itsesi miellyttäminen.”
Silloin tällöin kuten tänäänkin on tullut vastaan ajatus, että aikoinaan valmiiksi kirjoitettujen laulukonseptien tietokoneelle selvään muotoon saattaminen on kuin loputtomassa suossa tarpomista. Sille työlle ei ole loppua näkyvissä oman elämäni aikana, enkä tiedä sen merkitystä. Tästä huolimatta ajattelen, että tätä satunnaista laulunvalintaa kuuluu jatkaa pahemmin turhautumatta. – Ja oikeastaan homma on itselle mieluisaakin, joten kaipa se mielekästäkin on. Tulipahan taas ilmaistua tuo jarruna toimiva turhanpäiväinen päähänpinttymä, josta ei kai saisi edes puhua.
Hyvään hetkeen tulin lukeneeksi tuon alussa mainitun sähköpostitekstin, se oli osuva lahja.