Elämän lahjoihin kuuluu myös aineellinen omaisuus, joka osallemme on tullut esimerkiksi jokapäiväisen työn palkkana tai muulla tavoin. Se on tarkoitettu käytettäväksi järkevällä tavalla lähimmäisten ja omiin tarpeisiimme. Tätäkään puolta elämästä ei pidä laiminlyödä eikä peittää ylihengellisyydellä.
Periaate koskee sekä yksilöitä että yhteisöjä. Jälkimmäinen taho saattaa olla vastuussa suurenkin ihmisjoukon omaisuudesta, ja silloin on erityisen tärkeää toimia huolellisesti ja lakeja kunnioittaen.
Taivaalliset ja maalliset aarteet liittyvät toisiinsa – riippuu siitä, miten maallista omaksuuttaan kuten esimerkiksi rahaa käyttää. Sillähän voi saada aikaan hyvää myös taivaan valtakunnan asioissa.
Liika kiintyminen omaisuuteensa johtaa helposti ahneuteen, joka sekin voi naamioitua moninaisiin muotoihin, saituudesta tuhlailuun. Kannattaa etsiä viisautta ja olla vähässä uskollinen. Näistä asioista Raamattukin puhuu monessa yhteydessä.
”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sananl. 4: 23
”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,” Sananl. 30: 8-9
”Ole vähässä uskollinen…” Matt. 25