Miksi et laulaisi armosta sinäkin? Ethän kuulu niiden joukkoon, joilla ei toivoa ole.
Yllättävän moni – jokainen toisinaan – epäilee uskonsa kantavuutta, vaikka se ei riipu hänestä itsestään, jos sitä edes vähän on. Jumala on se, jonka käsi kantaa ja kestää. Hänen varaansa saa heittäytyä kaikkien kuormiensa kanssa. Itse ei voi itseänsä suosta nostaa. Mutta se heittäytyminen ei tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan on sydämen asenne, vilpitön tahto. Luottamus eli usko tulee lahjaksi.
Sinulle, joka et tunne kuuluvasi joukkoon, tahtoo Herra sanoa: Olet jo ennen syntymääsi kutsuttu Hänen ”lampaakseen”. Tätä et ole vieläkään itsellesi omistanut/tunnustanut/sisäistänyt, vaikka jo monta kertaa sinua on ”selvä-äänisesti” kutsuttu. Sinulla on ehkä kuurot korvat ja näet vajavaisesti, ellet jo ala ymmärtää, että Minä, Herra se olen. Sinun Jumalasi, Luojasi ja Vapahtajasi. -Tule!
Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” Joh. 20: 28