Eräänä aamuna herätessä oli mielessäni lause: ”Uutta ei synny vanhaa muistellen.” Karistin unet silmistä ja tarkistin valvovana, onko lauseessa järkeä. – Onhan se ihan hyvä kehotus mennä elämässä eteenpäin. Tänään 16.12.23 virikkeestä syntyi laulukin.
Mikä elämässä sitten on tärkeää? Ainakin on hyvä, jos ei jämähdä paikoilleen, vaan katsoo eteepäin. Silloin kun joutuu tavalla tai toisella riisutuksi, tulee tuota asiaa pohtineeksi. – Hetkessä revitään ja heitetään hukkaan vuosikymmenten vaivannäön ja harrasteiden tulokset. Roskiin menevät muistiinpanot, kirjatut suunnitelmat, nuotit, kirjat ynnä muut henkilökohtaiset aarteet. Parasta on vain unohtaa! Ehkä on jotakin, minkä voi ilolla antaa eteenpäin, jos sattuu paikalle tällaista arvostava vastaanottaja. Kovan kiireen keskellä tämä harvoin onnistuu, eikä asiaa ehdi kysäistäkään.
Tämä on esimakua siitä loppukatselmuksesta, joka viimeisellä rajalla on jokaisen edessä. Ennakkoharjoittelu aineellisella tasolla lieneekin terveellistä. Henkinen valmistautuminen on kokonaan toinen asia ja paljon tärkeämpää.
Sananparsi sanoo: ”Kokenut kaiken tietää, vaivainen kaiken kokee.” Ehkä tieto lisääntyy, kun riisuttavaksi joutuu/pääsee. Pieniä ja isoja tilanteitahan riittää, eikä niitä voi välttää.
Hyvä esimerkki on tämäkin: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.” Lk. 9: 58
Jossakin vaiheessa hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Puuttuiko teiltä mitään?” Mitä nämä vastasivatkaan? – Tekstiyhteydessä:
”Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?” He vastasivat: ”Ei mitään.” Lk. 22: 35 – Ehkä ymmärrys oli lisääntynyt. Lohduttava esimerkki riisutuille.
Aihetta sivuava laulu: 4187 Kasvata kukkia