Tänä aamuna ikkunan takana odotti yllätys: LUNTA. Näköala kirkastui. – Yllätys oli myös viimeisin laulu, jonka ensin ajattelin jättää väliin. Sen syntyyn liittyy kuitenkin piirteitä, joita en halua selittää/latistaa sattumaksi, vaan jotka saattavat olla lievää ”korkeamman tason” huumoriakin.
Herätessäni oli mielessä lause ”tuuli kirjoittaa ilmaan”. Siihen alkoi kehittyä jatkoksi tuulen matkoista kertovia säkeitä, joita en ajatellut hengellisesti, vaikka tuttua on mitä vertauskuvallista Raamattu tuulesta sanoo, esimerkiksi Joh. 3: 8.
”Tuuli puhaltaa missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”
Kuinka ollakaan, radio oli auki, koska odotin seitsemän uutisia. Aamuhartaus oli lopuillaan, ja siellä turkulainen seurakuntapastori Matti Herneaho siteerasi juuri äsken mainittua raamatunkohtaa! Hänen aiheensa oli muutenkin tärkeä. Kyseisen papin nimen mainitsen tarkoituksella, sillä olen äskettäin kuullut myös hänen erittäin puhuttelevan luentonsa TV7:ssä. Niitä mielellään kuulisi lisääkin.
Joskus uskallan tulkita Jumalan huumoriksi tällaiset yhteensattumat ja sysäykset, joilla hän osoittaa seuraavansa askareitamme. – Seuraavaksi ajattelin, ettei tuo pieni runo ansaitse säveltä, mutta kas: sellainen olikin jo välittömästi mielen päällä ja kävi sanojen rytmiin sellaisenaan.
Olen sitä mieltä, että ns hengellistä ja ns maallista ei useinkaan tarvitse pitää toisistaan erillään. Elämä on kokonaisuus. Siispä lataan tänne tuon viimeisen Tuuli ilmaan kirjoittaa, vaikka siinä ei ole yhtään kaanaan kieltä. Ja vaikka lumi häipyi iltapäivään mennessä, niin toisessa linkissä on lumihiutaleita tippumassa.
4167 Tuuli ilmaan kirjoittaa:
121 Lumihiutaleita: