Sinä, Jumala, olet tässä ja nyt. Olet ollut aina – ikuisuudesta alkaen – ja tulet aina olemaan.
Pysähdyn tähän hetkeen, ainakin yritän pysäyttää jatkuvan ajatusten juoksun. Muistikuvia menneisyydestä – aina varhaislapsuudesta saakka – nousee mieleen silloin tällöin. Huomaan niidenkin olevan hetkellisiä välähdyksiä, pitkään unohduksissa olleita, kuitenkin eläviä ja yksityiskohtaisia.
Mistä ja kuinka ne nyt tulevat? Aivotoiminta on ihmeellistä, turha yrittää sitä tarkoin selittää tai ymmärtää. Sellainen ”tietokone” ei voi olla sattumalta syntynyt eikä kehityksen tulos.
Voinko itse hallita aivojani? – Turha kysymys. – Voinko itse hallita omaa tai jonkun toisen elämää? – Vastaus tähänkin on tullut selväksi. Kuka minua hallitsee, jos kerran en itse? Onko minulla oikeus valita auktoriteettini?
Onko valkean ja mustan välillä harmaata aluetta? Sanovat että sellaista ei ole. Kumman siis valitsen? – En halua tulla taistelukentäksi, vaan pyrin rauhaan.
Virsi 484, Totuuden Henki