Jatkoa eiliseen
”Vaikka me vaellamme lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle” 2. Kor. 10: 3-5
Vihan hedelmät ulottuvat taivaaseen asti siinä puussa, jonka he ovat sallineet kasvaa, vieläpä ovat sitä lannoittaneet ja kuokkineet maata sen ympäriltä. Se puu on kaadettava ja revittävä juuriaan myöten maasta.
Tällainen vihan puu on verrattavissa Baabelin torniin, joka historian varhaisvaiheissa koetettiin ihmisvoimin saada valmiiksi. Torni tuhoutui, sillä ei Jumala salli nimeänsä pilkata (1. Ms. 11). Niin kuin silloin oli, niin on myös nyt.
Jokainen istutus, jota ei Herra ole istuttanut, revitään juurineen irti (Matt. 15: 13). Näin tapahtukoon sekä henkilökohtaisella tasolla että ihmisten yhteisille yrityksille. Ei ihmisen ole lupa tehdä itseään Jumalan veroiseksi, vaikka monet sanovatkin, ettei Jumalaa ole.
Ei Hän ole kaukana yhdestäkään meistä, eikä Hän ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Eivät he voi millään itseänsä puolustaa, sillä merkkejä Jumalan iankaikkisesta olemuksesta on kaikkialla. Tarkatkaa Häntä Hänen teoissaan, ja näette Luojan suuret sormenjäljet. Apt. 17: 24-28
3992 Poltettu maa versoo: