Tunnet pilven lähestyvän ja tiedät, että sade on tulossa. Se on Hengen sade, joka herätyksellään kostuttaa maan. Uskolliset rukoilijat saavat vastauksen. Älkää väheksykö pieniäkään pisaroita, sillä ne ovat kaikki lähtöisin samasta alkumerestä.
Alussa Jumala loi taivaan ja maan, ja maa oli autio ja tyhjä. Katsokaa sitä nyt. Ihmisiä on miljardeittain, ja kansojen meri kuohuu ylitse. Kansakunnat eivät tahdo mahtua omille asuinsijoilleen, vaan ahnehtivat toistensa maata. Jumala on säätänyt jokaiselle kansalle asumisen rajat, mutta tässäkin synti on saanut vallan.
Jumala ei loputtomiin katsele toimettomana vihan liikkeitä. Kukin saa ennen pitkää ansionsa mukaan. Ihmisen ei pidä ruveta kostamaan kärsimiään vääryyksiä, vaan jättäköön hän tuomitsemisen Jumalalle.
Vain Hänen rakkaudellaan voitte antaa anteeksi ilman ehtoja. Jeesuksen haavoihin kätkeytymällä pystytte elämään harmonista elämää, jota sielunelämän ristiriidat eivät hallitse. Anteeksi olette saaneet, anteeksi myös antakaa.
”Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” Ef. 4: 30-32
2613 Jumalan pelloille tuulee