Kutsuasia on ollut ennenkin esillä myös täällä, mutta sitä ei kannata vieroksua aikojen ja tunteiden vaihdellessa. Se koskee meitä jokaista.
Kenen palvelijoiksi antaudutte, hänen omiaan myös olette, ettekä voi palvella kahta herraa. Pyrkikää irtautumaan maailman ruhtinaan valtapiiristä ja palvelemaan elävää Jumalaa kaikesta sielustanne, mielestänne ja voimastanne. Tehkää kaikki, minkä teette, ikään kuin tekisitte sen Herralle.
Kuljettakaa evankeliumin ilosanomaa mukananne siinä muodossa, jossa se luontevasti juuri teille itselle soveltuu. Rakkaus on kekseliäs avaamaan kanavat Jumalan puheelle myös tekojen kielellä. Rukoilkaa itsellenne Hänen rakkauttaan, ja saatte sitä. Hän kohtaa teidät tien varrella vähimmissä veljissä ja sisarissa, ja näin kuuliaisuus saa tilaisuuden.
Tehkää kaikki positiivisella mielellä ja vapaaehtoisuuden pohjalta, sillä Hän itse on teidät kutsunut. Tunnette toisinaan haluttomuutta näihin töihin, mutta älkää takertuko tunteisiinne, vaan lahjarakkauteen, jonka varassa uskaltaa elää. Pienetkin palvelukset lähimmäisille ovat tärkeitä.
- Jos joku sanoo: ”Minä rakastan Jumalaa”, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” 1. Joh. 4: 20-21 (koko neljäs luku)