Meneillään on pimeä vuodenaika, mutta kauan ei tarvitse odottaa, kun päivät jo alkavat pidentyä. Valostuvaa jaksoa jatkuu juhannukseen asti.
Valo voi välillä olla piilossa vaihtelevilla tasoilla konkreettisesti tai vertauskuvallisesti. Sellaista elämä on. Kuitenkin ’aurinko’ on aina olemassa, silloinkin kun emme sitä näe tai tunne.
Eilen yllätyin, kun mielessä alkoi pyöriä iloisia sävelkuvioita. Alkoi sarastaa! – Tunnistin kyllä käyttäneeni lähes samanlaisia aiemminkin jossakin nuotissa, mutta se ei haitannut. Halusin niitä myös soitella. Syntyi jatkoakin, johon oli helppo istuttaa sanoja.
Tämän laulun haluan nyt jakaa ja toivotella valoisaa adventin aikaa ja sen jatkoa…