Jaloa vai arvotonta?
Koen että seuraavaa tapahtumaa en saa pitää vain omana tietonani. – Eräässä tilaisuudessa 28.11.25 oli mukana henkilö samasta pienestä rukousryhmästä, jossa vuonna 1989 olimme alkaneet harjoitella myös armolahjojen käyttöä. Ainakin minulle tuo alue oli silloin uusi. Rukoilimme toistemme puolesta ja ihmettelimme mm sitä, kuinka silmiemme edessä henkilön lyhyempi jalka pidentyi rukoiltaessa. Niin tapahtui minullekin sekä kohteena ollessa että rukoillessani toisen puolesta. Jälkimmäinen asia alkoi tapahtua vasta vähitellen myöhemmissä vaiheissa, ja Jumalan kunnioituksen vuoksi se herätti aluksi hiukan pelkoa. Sitä oli vaikea uskoa.
Alussa mainitulla henkilöllä oli/on ilmeisesti erityinen parantamisen armolahja juuri jalka- ja selkäongelmiin. – Nykyhetkeen palatakseni olen tiennyt vasemman jalkani olevan näkyvästi ja tuntuvasti oikeaa lyhyempi. Se johtuu keskiselän pysyvästä skolioosista, joka iän myötä hitaasti pahenee ja jolle lääkärin mukaan ei voi mitään tehdä. Leikkauskaan ei auttaisi. Kuvattu useaan kertaan, esim. 2004, 20016 ja 2023. Aiheuttaa usein kipuja ja haittaa liikkumista.
Nyt oli mahdollisuus pyytää henkilökohtaista rukousta jalkojen puolesta henkilöltä, jolla tällainen on tuttua. Vaimonsa kanssa hän lyhyesti ja huomaamattomasti rukoili ja totesi tapahtuman.
Tulos on konkreettinen ja koen sen päivittäin esimerkiksi niin, että vasenta housunlahjetta ei enää tarvitse kääntää oikeaa lyhyemmäksi. Lahkeet ja jalat ovat samanpituiset ja myös näyttävät olevan tasoissa. Muutos ei voi olla vaikuttamatta positiivisesti myös kävelyyn ja selkään. – Ulkonaisesti skolioosin suoristumista todettiin jo 1989. Kymmenien vuosien aikana selkärangan mutkistuminen on jatkunut. Nyt oli tärkeää saada uudelleen apua.
Kiitos ja kunnia kuuluu ennen kaikkea Jumalalle. Kiitos myös kaikille uskollisille esirukoilijoille!