Ihminen on jatkuvassa muutostilassa, vaikka joskus tuntuukin pysähtyneeltä. Hitaat muutokset havaitsee vasta jälkikäteen, joskus taas siirrot ovat hyvinkin nopeita.
Olin ajatellut, etten enää kirjoittele ainakaan uusia nuotteja, ja tuosta asenteesta johtuen niitä ei juuri kuulunutkaan. Myös fyysisiä esteitä ilmaantui, kun äkillisten ja outojen nivel- ja selkäkipujen vuoksi tietokoneen ääressä istuminen kävi täysin mahdottomaksi. Hankalaa on vieläkin kirjoittaa seisoaltaan, mutta tilanne on onneksi korjaantumassa. Kiitos rukousten, lääkärin ja tähän sopivan lääkkeen, joka on glukosamiini.
Sitten elämä taas yllätti, kun tänä aamuna sävelet ja sanat alkoivat hakea muotoa. Syntyi ”Kotkan silmin”, nro 4124.
”… kaikki yhdessä vaikuttaa…” Room. 8: 28-32
Kotkan silmin: