Aihetta pidetään lähes tabuna, ja harvoin sitä vapaaehtoisesti halutaan käsitellä tai edes ajatella. Muistutuksia kuitenkin tulee. Itse sain sellaisen viimeksi tänään, ja siksi ajatukset ovat aiheessa askarrelleet.
Aivan viime päivinä näin somessa koskettavia kuvia iloisista hautajaisista. Siunaus oli entisessä kotikirkossani. Vainaja oli sellaisia itselleen toivonut. Tunsin ryhmän, jolla oli tärkeä osuus siunaustilaisuudessa. Etsin heidän valokuvastaan fb-kaveriani, jonka tiesin ryhmän jäseneksi. Häntä en nähnyt ja ajattelin: ei voi olla juuri hän, jonka päivityksiäkin äskettäin olin nähnyt.
Ilmeni, että arkussa lepäsi juuri hän, fb-kaverini vuodesta 2009 alkaen. Tutustuimme musiikin merkeissä. Hän oli silloin halunnut nähdä tarkemmin siihen mennessä julkaistut Laululintu-kirjat, lainasi ne kaikki ja oli esitellyt niitä ystävilleen. – Hyvin voin ajatella, että hän sai juuri itselleen sopivan, valoisan siunaustilaisuuden.
Toisellakin tavalla rankka aihe on äskettäin ollut edessäni. Huhtikuussa osallistuin nelipäiväiseen kurssiin, joka oli nimetty näin: ”Kuolema – Syntymäpäiväni!” Kurssi oli positiivinen ja valoisa, samalla realistinen ja etenkin monille ammatti-ihmisille varmasti hyödyllinen. Osallistujien joukosta ainakin neljä oli samalla kurssilla uudelleen. Viimeisenä kurssipäivänä en flunssan vuoksi päässyt mukaan. Saattoi olla itselleni paras kurssi vuosikymmeniin. Ainakin aihe oli tärkeämpi kuin mikään ikinä. Suosittelen kaikille, jos sellaisia tulevaisuudessa järjestetään.
Kuolema ei ole luonnollinen asia, vaan vihollisista viimeinen, joka kuitenkin on kukistettu. Näin tuli sielläkin todetuksi. Hyvä lienee selvittää omaa suhtautumistaan tuohon voitettuun viholliseen, jota ei voi tehdä olemattomaksi. Kuolemisen taito on elämisen taitoa – klassinen toteamus.
”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” 1. Kor. 15: 22
”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.” 1. Kor. 15: 26
Tänään askartelin uusiksi vanhan laulun sovitusta. Tietokoneversio ei kuitenkaan tee sille oikeutta.
Vuodelta 1990 Kasvoista kasvoihin:
En pyytele aihetta anteeksi, vaikka monilla voi olla tänään toisentyyppinen riemujuhla. Tämä älköön latistako sitä. – Itselleni aihe on akuutti juuri tänään, huomenna siihen tuskin tarttuisin.