Elämä on toisinaan hyvinkin raakaa. Ilmentymiä ja syitä on erilaisia. Ne voivat johtua ihmisestä itsestään, toisista ihmisistä, olosuhteista tms. Syy voi jäädä täysin tuntemattomaksi. Jumalakin saattaa tuntua julmalta, kun apua ei kuulu. Raamattu sanoo myös, että jokainen elävä kristitty joutuu joskus vainottavaksi ja poljettavaksi, eikä sitä tarvitse ihmetellä (1. Piet. 4. 12-19). Kehotus on jopa kiittää ja iloita helteestä. (Mahtaako joku siitä riemuitsemaan pystyä.)
Kaikki on kuitenkin Jumalan sallimaa tiettyyn rajaan asti. Vaikean vaiheen aikana saattavat sivusta seuraavat, hyvää tarkoittavat lähimmäiset käyttää ”lohdutuksena” tuota muistutusta sallimuksesta. Tottahan se on, mutta taitaa kuitenkin kärsivästä tuntua enemmänkin puukonpistolta avoimeen haavaan kuin lohdutukselta.
Raamatun sanat ovat eläviä sanoja, ja jos ne ottaa vastaan, toimivat ne lohduttavasti ja parantavasti sellaisenaan ilman selityksiä. Toivon, että seuraavatkaan sitaatit eivät ole turhia tässä yhteydessä:
”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra; hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.” Hooesea 6: 1-3
”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” Jes. 53: 4-5
—
Tiedän että ensimmäisessä Laululintu-kirjassa julkaistu ”Haavoittunut lintu” on joskus ’kolahtanut’ eli löytänyt kaikupohjaa lähimmäisten mielissä ja he ovat sitä halunneet laulaa. Se on myös äänitettynä kaksikielisellä cd-levyllä. Nuotti ja suomalaiset sanat tässä: