Olet nähnyt valoa pilkkopimeän keskellä, kun sinulle on tullut todellinen apu tai lohdutus vaikeaan tilanteeseen. Tiedät mistä apu tuli, eikä kukaan tai mikään voi tietoasi tai kokemustasi mitätöidä eikä turhaksi selittää. Olet tarttunut ojennettuun käteen, ottanut vastaan Jumalan armon ja johdatuksen. Tiedät myös, mihin armo Raamatun mukaan perustuu.
Elämän tärkein päätös – millä tavoin se sitten kunkin meistä kohdalla tapahtuu! Voimakkaasti kokien tai kenties hitaasti ja vähitellen, niin ettei täsmällistä ajankohtaakaan itse osaa määrittää. Tapa tai tunne ei ole tärkeä, olet kuitenkin huomannut, että totta se on.
Arkielämä kulkee eteenpäin, kokemukset, muistot ja tunteet haalistuvat, mutta todellisuus kantaa. Pohja kestää. Olet silti omaltakin osaltasi vastuussa yhteydenpidosta ylöspäin. Jumala on jatkuvasti yhtä rakastava ja uskollinen. Toivottavasti sinäkin.
Tähän sopinee äsken Raamatusta vastaan tullut sana, jonka Mooses sai jaettavaksi kansalle:
”Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille.” 5. Ms. 4: 9
Mutta ei tehdä elämänkulusta lakihenkistä eikä liian vaikeaa:
”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa ja Hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.” Ps. 37: 3-4
Periaatteessa en harrasta ”peukalonpaikkasanoja”, mutta kuinka ollakaan, puhelin klikkasi ja siellä oli sopivasti tämä:
”Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.” Ps. 13: 6
Laulu Onni on kaksikieliseltä cd-levyltä, sen esittää Kaija-Veera Haapalainen, kanttori Inkerin kirkosta: