”Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat. Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala.” Jes. 45: 2 – 3
Jeesus Kristus on ylösnoussut. Kätesi ovat täynnä Hänen aarteitaan. Sinulla on yllin kyllin muille jaettavaksi. Miksi vielä viivyttelet? Herra ei vaadi sinulta enempää, kuin että lasket kätesi auraan ja alat kyntää. Mitä se merkitsee?
Ei ole helppoa kyntää sitä peltoa, jossa kyyt kiertävät auran kärkeä ja askeleet uppoavat tuhkaan. Se on sama pelto, jolla jo lukemattomat sukupolvet ovat rukoilleet Isää. Heidän työvälineensä ovat tehneet hyvää työtä aikansa, mutta sitten he ovat menneet sinne, mistä ei ole paluuta. Työn jälki on arvioitavissa ainoastaan siitä hedelmästä ja viljasta, joka kasvaa vakojen kohdalta.
Teidän tehtävänne ei kuitenkaan ole ryhtyä kiittämään tai moittimaan isienne aikaansaannoksia, vaan pitäkää huoli omista leivisköistänne ja siitä, millaista siementä kylvätte sydänten peltoon. Ei voi hyvästä siemenestä kasvaa huonoa satoa eikä huonosta hyvää. Ammentakaa kylvövakkoihinne siemen taivaallisen Isänne varastoista, silloin se on oikeaa laatua, sataprosenttisesti itävää. Ei ole siemenen vika, ellei kasvua synny. Pitäkää huoli siitä, että armon julistus on keskeisellä sijalla sanomassanne. Armo on hankittu Golgatan keskimmäisellä ristillä kalliiseen hintaan. Jeesuksen veri on se maksu, jonka Isä suoritti maailman lunastamiseksi. Niin kalliisti hankittu armo ei saa joutua hukkaan kenenkään kohdalla.
Teidän astioihinne on vuodatettu kultaista öljyä. Jokainen pisara siitä on suunnattoman arvokas. Ottakaa vastaan Isän siunaus työnäkyänne varten itsekukin. Ei teidän jokaisen tarvitse kurkistaa samasta avaimenreiästä, vaan kullekin on avautunut oma ikkuna ja oma näkymä siitä tehtävästä, jonka Herra on laskenut palvelijansa sydämelle.
Kaikille yhteinen perustyö on rukous sekä yksin että yhdessä. Rukous on se astia joka ojennetaan täytettäväksi ja jonka avulla saatte ammentaa Jumalan aarrekammioista Hänen kulumattomia rikkauksiaan. Mutta muistakaa, että tätä ottamista ja eteenpäin jakamista on hyvä jatkaa katkeamatta ja hellittämättä päivästä toiseen, viikosta viikkoon … aina elämän loppuun asti, kunnes tulee aika, jolloin näette Jumalan maljat ja niihin kätketyt rukoukset. Tietäkää, ettei yksikään rukous ole turha. Ette nyt voi täysin ymmärtää rukoustyön merkitystä, mutta kerran näette täydellisesti.
Herra on lähellä niitä, jotka Häntä avuksi huutavat. Hän totisesti avaa teille taivaan ikkunat ja antaa sateen kuivalle maalle. Jumala on kaiken kasvun antaja. Et ole turhaan tehnyt työtä Hänen viinitarhassaan. Herra on vienyt sinut vaikeaan maastoon, jossa voi helposti satuttaa itsensä, mutta Hänen enkelinsä kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi.
Viinitarha viheriöi, ja öljypuun lehvät välkkyvät auringossa. Erilaiset puut kasvavat toistensa rinnalla, ja niiden juuret leviävät samaan maahan. Herran peltopalstalla ei tunneta eroa köyhän ja rikkaan, suuren tai pienen välillä, vaan kaikki on kutsuttu työtovereiksi ja kaikille maksetaan sama palkka ansion mukaan. Jumala ei katso henkilöön, vaan kaikki ovat samanarvoisia Hänen edessään.