”Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.” Ps. 71: 5
Jae herätti ”vilkaisemaan” elämää taaksepäin ja toteamaan, että noinhan se on mennyt, vaikka aina ei ole edes itse varjelijaansa tiedostanut. Ja kuinka lyhyeltä taipaleelta tähän asti eletty elämä tuntuukaan! Luulen että aikuiset ihmiset jakavat vastaavan kokemuksen, olkoon vuosien lukumäärä runsaampi tai vähäisempi inhimillisessä mielessä.
Minne aika on kadonnut? Onko se kadonnut muististakin? – Tuskin, sillä jos ryhtyisi aktiivisesti muistelemaan, niin yksityiskohtaisiakin välähdyksiä varhaislapsuudesta alkaen pitkin elämää tähän päivään asti riittää ikään kuin filminauhalta. (Itse en harrasta menneiden muistelemista ainakaan vielä nykyisin.) Sanotaan niinkin, että tallella olisi kaikki mitä ihmisen elämään on sisältynyt. Saattaa pitää paikkansa. Raamattu sanoo:
”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” Ps. 139: 16
Psalmissa tuskin tarkoitetaan pelkästään lukumäärää, vaan myös päivien sisältöä.
Ennen kuin adventin valot syttyvät, on mahdollisuus kuunnella myöhäisen syksyn sävelmä, josta useat lähimmäiset ovat pitäneet. Esimerkiksi Hiekkavirran sisarukset ja Kuokkalan pelimannit esittivät sen kymmenen vuotta sitten konsertissa Kuokkalan kirkossa. Seuraavassa linkissä laulaja on kaksi vuotta sitten edesmennyt Seppo Holappa Paltamosta.
1948 Kämmenen leveys aikaa: