Johanneksen evankeliumin luvuissa 9 – 10 Jeesus kertoo suoraan kuka hän on. Hän myös vetoaa niihin lukuisiin tunnustekoihin ja parantamis-ihmeisiin, joita ihmiset näkevät ja kokevat ja joista parantuneet omakohtaisesti todistavat.
”Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä.” Joh. 10: 38
Kuitenkaan suurin osa ympärillä olevista ei usko Jeesuksen jumaluuteen, vaan syyttää jumalanpilkasta. Fariseukset haluavat jopa tappaa hänet siitä syystä ja kateudesta.
Mitenkähän asiat menisivät, jos Jeesus kulkisi ja toimisi ihmisenä avoimesti nykyisenä aikana keskuuudessamme? Hänhän oli sekä tosi Jumala että tosi ihminen. Löytyisikö meistä nykyihmisistä uskoa yhtään enempää? Sitä sopii miettiä.
Voin miettiä myös sitä, mitä merkkejä kristinuskon todellisuudesta näinä päivinä näen ja koen. Onko se vain utopiaa tai toiveajattelua? Tahdonko, uskallanko testata! Jeesus itse sanoo:
”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” Joh. 7: 16 – 17
Riittää, että aidosti ja vilpittömästi tahtoo. Uskon – ja varmaan moni on samaa mieltä – että vastaus tulee ennemmin tai myöhemmin. Jeesus on ovi. Hänen kauttaan pääsee sisälle ja myös ulos avaraan tilaan. Se on todellista vapautta.
”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.” Joh. 10: 9
3735 Yksi ovi – yksi avain: