Valo muistuttaa ihmistä olemassaolostaan – jokaista meitä henkilökohtaisella tavalla. Pimeänä vuodenaikana se onkin erityisen tarpeellista – kesällä ei valosta puutetta ole.
Olen pannut merkille, että aina joulun lähestyessä uusia säveliä soi tavallista useammin ja ns. joululaulujakin tulee turhan paljon. Sinne ne vain jäävät tietokoneeseen tai kirjoihin makaamaan. Mutta en anna itseni pahemmin turhautua niihin.
Tänä aamuna oli ilo kirjoittaa uutta nuottia. Alkusoitosta se lähti tulemaan pianon äärellä. Kun olin kirjoittanut pari tahtia, niin mielessä sävelmä jatkui sitä mukaa kun kirjoittaminen eteni. Aihe ja muutamia lauseenpätkiä sinne tänne selvisi siinä samalla. Kirjoittaessa ei ollenkaan arvannut, mitä siitä tulee, mutta kun se oli valmis, en muuttanut tällä kertaa yhtään nuottia.
Tekee mieli jakaa tuoreeltaan tämä lahjaksi saatu kappale.