Luukkaan evankeliumin kymmenes luku yllättää tänään harmaana syksyisenä tiistaina. Tutuista yksityiskohdista aukeaa näkökulmia, joita ehkä aiemmin en ole ajatellut syvällisesti. Ovat olleet liiankin tuttuja.
Tärkeää on tänäänkin ottaa todesta toisen jakeen muistutus: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.” Se ei ole pelkkä fraasi. Tarvitaan lisää erilaisia, tuiki tavallisiakin työmiehiä. Häntäkin, joka ei ajattele olevansa niihin hommiin sopiva. Siis myös minua ja sinua tarvitaan. Ei tarvitse odottaa kutsua, palautetta tai kiitosta yhdeltäkään ihmiseltä, jos koen/koet, että on jotain pientäkin tarjottavaa. Se ei ole tyrkyttämistä – ehkä joku tarvitsee murusiakin.
Jumalan valtakunta on Jeesuksessa tullut lähelle. Tänäänkin niin lähelle, ettei ihminen sitä pysty käsittämään. Siinä on viesti, joka sisältää paljon sekä konkreettisia asioita että hengellisiä salaisuuksia, joita Pyhä Henki vähitellen opettaa ja avaa. Jumalan valtakuntaa kannatta etsiä ennen kaikkea muuta. Etsijä alkaa löytää sellaista, mitä ikinä ei osannut odottakaan. Lapsikin löytää, jos häneltä ei suljeta ovea.
Löydöistä on lupa iloita, mutta mikä tärkeintä: ”… iloitkaa siitä, että nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Lk. 10: 20
112 Etsikää: