Liittyy eiliseen. Seurataan Jaakobin matkaa ja kohtaamista veljensä Eesaun kanssa.
Eesau ei ollut saanut itselleen kuuluvaa esikoissiunausta isältään Iisailta, koska Jaakob oli sen petoksella varastanut. Tämä oli veljesten tausta (1. Ms. : 27).
Kuinka hyvältä tuntuukaan nyt lukea päivän tekstistä 1. Ms. 33, millainen oli veljesten sovinto! Ei voi kuin ihmetellä ja olla helpottunut Jaakobin puolesta, joka kovasti pelkäsi kostoa ja teki lepytystä varten valmisteluja. Eesaun täydellinen anteeksianto Jaakobille kertoo paljon hänen persoonastaan ja herättää kunnioitusta. Varmaan Eesau oli kokenut elämässään paljon sellaista, mikä oli tehnyt hänet oikealla tavalla nöyräksi. (Onhan Eesaun vaiheista Raamatussa toisaalla kerrottukin, ainakin luvussa 1. Ms. 36.) – Muistamme myös Jaakobin kokemuksia ja taisteluita edellisistä luvuista. Jumala teki siis työtä kummankin veljeksen sydämessä. Kumpaakin hän johdatti ja valvoi kummankin elämää.
Psalmi 133 kertoo veljessovun siunauksesta:
”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan – Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille. Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.” Ps. 133: 1-3
Tähän liittyy musiikillinen muisto vuodelta 2014 Idän viisaat -oratoriosta. Siihen sisältyy aaria/laulu edellä mainitun psalmin sanoihin. Kumma kyllä netistä löytyi vielä helposti tuo oratorio TV7:stä, kesto 90 minuuttia, joten tällä kertaa en jää etsimään ja kuuntelemaan juuri tuota duettona laulettua psalmia. Se on todella koskettava ja ihana sävelmältäänkin! Kunpa saisi juuri sen osuuden tallenteesta erilleen. Oratorion on säveltänyt ja sanoittanut Raamatun teksteihin Juhana Lehmuskoski.
Sovinto on suloista ihmistenkin kesken, ja hengellisesti ajatellen tiedämme, että se on aina mahdollista. Tiedämme myös mihin se perustuu. Ei olisi ihmisellä varaa loukkaantua lähimmäisiin kovin pienistä asioista – eikä mistään syystä – vaikka sellaista useinkin tapahtuu.