Huhtasuolla Huhtakoti on kaunis seurakunnan tila, jossa ei ole pakkokiivettäviä rappusia alttarille, kuten kirkoissa usein on. Kannatti tänäänkin sinne matkustaa. Tapasin myös tuttuja, sillä ehtoollisavustajana siellä usein toimii 30 vuoden takaisesta Stella-musiikkiryhmästämme tuttu Marja-Leena.
Messun varsinainen sisältö oli tärkeintä, mutta loppumusiikki oli taivaallista sekin. Kappale oli tuttuakin tutumpi. En jäänyt sen nimeä muistelemaan, sillä piano soi sanoin kuvaamattoman kauniisti ja koskettavasti. Itselläni kyneleet ovat yleensäkin tiukassa, mutta nyt näkökenttä jonkin verran sumeni ja piti salaa pyyhkäistä silmäkulmaa. Soittajan ja hyväkuntoisen pianon ansiota tämä oli – ja tietysti säveltäjänkin. Harvoin olen kuullut näin ihanaa pianonsoittoa, ja livenä.
Kanttoria piti mennä kiittämään, ja samalla kysäisin, mikä tuo tuttu kappale olikaan. – Beethovenin Kuutamosonaatti, tietysti. Nolotti hiukan oma unohdus, olenhan sitä ennen vanhaan itsekin soitellut. – Nuoren kanttorin/tenorin nimi on Oskari Ylimäki. Hän muuten lauloikin erään messuun kuuluvan osuuden ja soitti vastausmusiikkina Solveigin lauluna tuntemani sävelmän.
Tähän varmaan löytyisi linkki Kuutamosonaatista, mutta se olisi pitkä – eikä vastaa elävää soittoa.