Muistan välähdyksiä eräästä alakoulun oppitunnista ehkä noin seitsenvuotiaana. Opettaja selitti veden kiertokulkua luonnossa yksinkertaistaen tähän tapaan:
Peset aamulla kasvosi ja heität pesuveden nurmikolle. Sieltä se haihtuu ilmaan samalla kun kasteinen nurmikko auringonpaisteessa kuivahtaa. Ylhäällä kostea sumu tiivistyy pilviksi ja tulee aikanaan sateena maahan elävöittämään janoista kasvillisuutta.
Todelllisuus sateen synnystä ei ole ihan noin yksinkertainen… mutta tämänaamuisen laulun ensimmäinen säkeistö loppuu virheellisesti. Kyllä pilvilläkin on tarinansa ja tarkoituksensa – saati sitten joka ikisellä elämällä, vaikka tarkoitus tuntuisi välillä olevan hukassakin. Laulu herätti myös ajatuksia ja kuvia korvessa kulkemisesta. Aina sieltäkin valoa löytyy. Lukija tietää mihin valo tässä yhteydessä viittaa.
4147 Pilvilampaita: