Mikä on se ainakin ajoittain tyhjältä tuntuva tila meistä monen sisimmässä? Se ikään kuin kaipaa jotakin tiedostamatonta eikä syvimmiltään täyty ulkoisista asioista kuten inhimillisestä menestymisestä, ammatti- tai muiden tavoitteiden saavuttamisesta, rikastumisesta tai mistään rihkamasta. Toki ihminen voi ainakin joksikin ajaksi keskittyä vain noihin ja tukahduttaa sisimpänsä äänen, jonka hiljaisina hetkinä taas kuulee.
Löytyisikö tähän kestävää vastausta? – Jos ihminen suostuu ottamaan vastaan vapauden synnin laista Jeesuksen lunastustyön kautta, niin hän ymmärtää, mistä Gal. 4: 1-9 kertoo ja mikä tuo tyhjä paikka on. Tästä katkelma:
- Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.” Gal. 4: 4-7
Vapauden vastaanottaminen on ihmisen aito, yksinkertainen sydämen suostumus. Siitä ei pidä tehdä liian korkeaa kynnystä eikä ulkoista suoritusta. On lupa kokeillakin seuraavaa Jeesuksen sanaa:
”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” Joh.7: 17
Vielä pari hoitavaa sananpaikkaa otettavaksi vastaan elämäntilanteesta riippumatta.
”Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.” Room. 15: 13
”Herra siunatkoon sinua Siionista, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.” Ps. 134: 3
2068 Tyhjä huone: