Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: ”Katso, kylväjä meni kylvämään. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon.” Matt. 13: 3 – 9
Siemenet on kerättävä yhteen ja sen jälkeen kylvettävä hyvään maahan, jonka Herra itse on valmistanut. Tuli on polttanut maapohjan ja veri on kastellut tantereen, mutta Herra on peittänyt mullalla kivien ympärykset. Sinne on noussut pieniä kukkia, eikä rikkaruoho ole päässyt valtaan Maa kasvaa hyvän sadon hyvästä siemenestä, eivätkä taivaan linnut pääse nokkimaan siemeniä pois.
Vainiolla astelee hiljainen Messias odottaen, eikö kylväjiä jo saavu. Hän on hyvin surullinen siitä, mitä tällä paikalla on tapahtunut. Sukupolvien työ on tuhoutunut, koska jälkikasvu on tukahtunut olosuhteiden puristuksessa.
Uusi kylvö on tehtävä rakkaudella ja kasteltava kyynelillä. Hiljainen rukous peittäköön vaot uudella toivolla Kristuksessa. Jumala, joka kasvun antaa, siunaa sydämien kylvötyön. Maa on saanut levätä vaivoistansa riittävän kauan, ja siksi kasvu on mahdollinen.
Ei teidän, kylväjien, tarvitse tuskitella päivien kulumista, kun ette näe työnne tuloksia. Älkää odottako palkkaa ihmisiltä, vaan Jumalalta. Hän on sateen ja poudan Herra.
Taustalla aamurusko. Valkeat linnut lentelevät paikan yläpuolella. Vihollinen on voitettu, ja Jumalan Henki on päässyt hallitsemaan. Paljon on kuitenkin vielä työtä, ennen kuin kaatopaikalle nousee kukkaketo tai viljapelto.
”Onnelliset te, jotka kylvätte kaikkien vetten vierille ja laskette härän ja aasin jalat valtoimina kulkemaan!” Jes. 32: 20